Illalla ajelin Madridista pohjoiskoilliseen kohti Zaragozaa - siis tunnin sen jälkeen kun olin löytänyt oikean tien.Lähdin Barajasin lentokentältä aluksi ihan oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa ajoin epähuomiossa ja kiireissäni Zaragozan tielle johtavan rampin ohi.
Navigaattori ei suostunut toimimaan, virta oli sitten kuitenkin liian vähissä, jolloin se ei saa riittävästi virtaa savukkeensytyttiisestä.Huomasin virheen siinä vaiheessa kun olin menossa ensin kohti Valenciaa ja sitten kohti Cordobaa ja sitten eksyin täydellisesti. Löysin huoltoaseman ja ostin kartan, mutta pahaksi onneksi tyttö ei osannut näyttää kartalta, missä nyt olimme. No, tunti siinä meni Madirin ohitusteillä perjantai-iltana kymmeneltä...
Aamulla ajelin Laguna de Gallocantalle, joka sijaitsee noin kaksisataa kilometriä Madridista pohjoiseen. Muuten hieno lintujärvi, mutta lintuja ei sini- ja ristisorsien lisäksi juurikaan näkynyt. Järven suosituin nähtävyys ovat talvea viettävät kurjet, jotka olivat juuri ehtineet lähteä muuttomatkalle pohjoiseen, paikalla oli enää noin viidenkymmenen kurjen parvi.
Mantelipuut kukkivat Tornon kylän pohjoispuolella sateisena sunnuntaiaamuna.
Lammaspaimenen kuvaajaa uteliaasti tutkaileva katras on järjestyksessä. Parin päivän Gallocantan alueen kiertelyn jälkeen ajoin eteläisen Aragónin poikki kohti Monegrosin aroaluetta.Matkalla ehti nähdä monenlaista maisemaa.
Kattoahaikarat pesivät muuallakin kuin katoilla. Pienen kylän laitamilta löytyi muutamien kattohaikaroiden yhdyskunta kalliojyrkänteen laelta.
Viljelymaisemaa à la Aragón: oliivipuut jäsentävät rikkonaista, harvakseltaan asuttua maalaismaisemaa, jollaista suurin osa Aragónim pinta-alasta on.
Rio Ebro tulvi rajusti maaliskuussa, Zaragozassa vesi nousi pääsisäisen aikoihin kolme ja puoli metriä. Paikallisten mukaan ilmastonmuutos täällä tarkoittaa, että sateet ovat vähentyneet ja tulvat lisääntyneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti