ARAGÓN III - ALTOARAGÓN

 

Pyreneiden korkeimmat huiput näkyvät hienosti Ordesa y Monte Perdidon kansallispuiston itäpuoliselta alueelta Ainsan kaupungin ja Escalonan kylän laitamilta. Myös Pyreneiden ylpeys, partakorppikotka, näyttäytyy täällä aivan yleisesti - harvalukuisuudestaaan huolimatta.

Escalonan pohjoispuolinen Garganta de Escuain on mainio paikka partakorppikotkien seurailuun. Parhaimmillaan majesteettisia lintuja oli ilmassa lumihuippujen yllä seitsemän yksilöä yhtä aikaa.

Alppinaakkoja kiertelee alemmilla rinteillä sekä kylien ja maatilojen liepeillä usein monikymmenpäisinä parvina.

Hanhikorppikotka on Espanjassa todella yleinen. Siivenkärkiväliltään (270 cm) se on melkein yhtä kookas kuin partakorppikotka (290 cm) tai munkkikorppikotka (290 cm). Hanhikorppikotka näyttää silti melkein yhtä suurelta kuin lähisukulaisensa leveiden siipien ansiosta.

Escalonan kylän ulkopuolelta näkee hienosti läheiset vuorenhuiput. Kevät on tullut laaksoihin, vuorilla on vielä lunta. Korkeimmat, yli kolmeentuhanteen metriin yltävät huiput ovat kuitenkin keskemmällä vuoristoa. Lumivyöryvaara kestää täällä marraskuulta kesäkuuhun. Pääsiäisenä 2013 lumivyöryt jättivät ihmisiä mottiin kyliin ja lomahotelleihin.

Sumuisten vuorten hienointa antia ovat korppikotkien liitelyt. Kuvassa hanhikorppikotka ja partakorppikotka kiertelemässä Garganta de Escuainin rinteitä.

Isohaarahaukka näyttäisi täällä olevan haarahaukkaa yleisempi. Tämä soidinteleva pari löytyi joka päivä Escalonasta Escuainiin vievän tien varrelta saman maatilakeskuksen ilmatilasta.

Joskus partakorppikotka ilmestyy ilmatilaan aivan yllättäen. Lajin kanta koko Euroopassa on alle 200 parin luokkaa, suurin osa maanosan kannasta pesii Espanjan Pyreneillä.

Pikkukorppikotka on sympaattisen oloinen haaskalintu, joka ravinnonhakuretkillään kiertelee rinteitä sopivaa ravintoa zoomaillen.

Partakorppikotka lennossa tyypillisessä ympäristössä. Pesä oli jossain lähellä Garganta de Escuainia reunustavien kallioseinämien luolista.

ARAGÓN II - MALLOS DE RIGLOS

Varsinaisten Pyreneiden eteläpuolelta löytyy mielenkiintoinen maisemaelementti: Mallos. Latinan jyrkänteitä merkitsevästä sanasta espanjan kieleen taipunut sana merkitsee jyrkännettä tai pystysuoraa kallioseinämää tai sinne päin.

Mallos de Riglos on maisemallisesti mielenkiintoinen ja paljon kuvattu kallionyppylöiden joukko, joka on saanut nimensä kallioden juurella sijaitsevasta Riglosin kylästä.

Jos tästä 52 asukkaan kylästä muuta mielenkiintoista löydy, niin ainakin kalliokiipijä, jonka paikallistaminen kallioseinämältä ei aina ole helppoa. Baarissa espanjalainen kiipeilijä tosin väitti, että edellisenä päivänä yksi kalliokiipijä seikkaili baarin kivimuurilla.

Ja mitäs muuta Mallos de Riglosilta haetaan? Jännitystä! Koko seinämä on täynnä reittejä, joissa on valmiina jonkinlaiset kiinnikkeet 300 metrin pystysuoraa nousua varten. Ja porukka riitti seinämällä huutelemassa toisilleen ja alhaalla odotteleville tukijoukoille. Riglosilla ensimmäisenä retkipäivänä huippujen yli lensi ensimmäinen partakorppikotkakin. Alppinaakkoja, vaaleakiitäjiä ja tietenkin hanhikorppikotkia leijui mallos'ien ympärillä jatkuvasti.

Kummallisimman näköinensormimaisen solakka mallo on nimeltään El Puro, jonka valloittajista oli kuvia baarin seinillä. Baarin yhteydessä olevassa hostalissa huoneen hinta oli muuten 20 €. Ei paha!

Isohaarahaukkoja lenteli päivittäin kylän ympärillä, mutta myös haarahaukkoja, pikkukorppikotkia ja yhtenä päivänä myös soidintava muuttohaukkapari.

Läheiset Mallos de Agüero eivät maisemallisesti häviä Mallos de Riglosille paljoakaan. Ja kuten Riglosissa, näidenkin ympäri pääsi kiertämään noin puolessatoista tunnissa selkeää polkua pitkin.

Mustaleppälintu toivotti Mallos dde Riglosilta tulijat tervetulleiksi takaisin kylään - ja baariin!

Riglosin viereiseen jokeen Rio Gallegoon suunniteltua tekoallasta vastustetaan näyttävästi tiemaalauksin vähintään kilometrin välein. Maisemia katsellessa tulee mieleen, että on aihettakin vastustaa. Kuvaan pääsi myös vuokra-auto, tietenkin Seat.

Aragón on kuulu vanhoista linnoistaan. Niistä vanhin ja edustavin Castillo de Loarre sijoittuu Riglosista jatkuvan kallioharjanteen itäosaan.

Ja tietysti Castillo de Loarre vielä jeesusvaloissa, taustalla Aragónin tasankoa ja yksi alueen suurimmista tekoaltaista.

Mutta tämä oli Riglosin - ja koko retken - toinen pääkohde. Muualta kalliokiipijöitä ei löytynytkään. 

ESPANA, ARAGÓN 2013, OSA I

Bloggarin loma alkoi 22.3. ja päättyi kolme viikkoa myöhemmin 12.4. Ensimmäinen lomapäivä käsitti kiireisen matkatavaroiden pakkausaamun kotona, bussimatkan Porista Helsinkiin, lennon Helsingistä Madridiin ja iltaydeksältä vuokra-auton kuittaamisen lentokentältä Avisin varsin palvelualttiilta henkilöstöltä.

Illalla ajelin Madridista pohjoiskoilliseen kohti Zaragozaa - siis tunnin sen jälkeen kun olin löytänyt oikean tien.Lähdin Barajasin lentokentältä aluksi ihan oikeaan suuntaan, mutta jossain vaiheessa ajoin epähuomiossa ja kiireissäni Zaragozan tielle johtavan rampin ohi.

Navigaattori ei suostunut toimimaan, virta oli sitten kuitenkin liian vähissä, jolloin se ei saa riittävästi virtaa savukkeensytyttiisestä.Huomasin virheen siinä vaiheessa kun olin menossa ensin kohti Valenciaa ja sitten kohti Cordobaa ja sitten eksyin täydellisesti. Löysin huoltoaseman ja ostin kartan, mutta pahaksi onneksi tyttö ei osannut näyttää kartalta, missä nyt olimme. No, tunti siinä meni Madirin ohitusteillä perjantai-iltana kymmeneltä...

Aamulla ajelin Laguna de Gallocantalle, joka sijaitsee noin kaksisataa kilometriä Madridista pohjoiseen. Muuten hieno lintujärvi, mutta lintuja ei sini- ja ristisorsien lisäksi juurikaan näkynyt. Järven suosituin nähtävyys ovat talvea viettävät kurjet, jotka olivat juuri ehtineet lähteä muuttomatkalle pohjoiseen, paikalla oli enää noin viidenkymmenen kurjen parvi.

Mantelipuut kukkivat Tornon kylän pohjoispuolella sateisena sunnuntaiaamuna.

Lammaspaimenen kuvaajaa uteliaasti tutkaileva katras on järjestyksessä. Parin päivän Gallocantan alueen kiertelyn jälkeen ajoin eteläisen Aragónin poikki kohti Monegrosin aroaluetta.Matkalla ehti nähdä monenlaista maisemaa.

Kattoahaikarat pesivät muuallakin kuin katoilla. Pienen kylän laitamilta löytyi muutamien kattohaikaroiden yhdyskunta kalliojyrkänteen laelta.

Viljelymaisemaa à la Aragón: oliivipuut jäsentävät rikkonaista, harvakseltaan asuttua maalaismaisemaa, jollaista suurin osa Aragónim pinta-alasta on.
 

Rio Ebro tulvi rajusti maaliskuussa, Zaragozassa vesi nousi pääsisäisen aikoihin kolme ja puoli metriä. Paikallisten mukaan ilmastonmuutos täällä tarkoittaa, että sateet ovat vähentyneet ja tulvat lisääntyneet.