Embalse de Arrocampo on Extremaduran ainoita kunnon kosteikkoja, sekin saa vetensä läheisen Almarazin ydinvoimalan lauhdevesiputkistosta. Mutta alue on silti hieno: jalo-, katto-, harmaa-, rusko-, rääkkä- ja pikkuhaikaroita, vesilintuja, Euroopan pohjoisimmat sulttaanikanat ja niin edelleen.
Saucedillan kylän keskustan liepeillä on suojelualueen infokeskusmökki, josta saa karttojen ja muun infon lisäksi avaimen altaiden tuntumaan rakennettuihin muistaakseni seitsemään piilokojuun. Niistä lintuja voi tarkkailla aiheuttamatta niille häiriötä. Keskusmökin lähellä piilokojun katolla asustaa pikkuvarpusia.
Illalla aurinko laski melkein kirkkaalla taivaalla. Sulttaanikana näyttäytyi silloin tällöin osmankäämikössä. Jäin autoon yöksi odottelemaan hulppeaa auringonnousua...
Aamulla koko seutu oli kuitenkin sumun peitossa, mutta aurinko näytti nousevan sumun ylle. Ruskohaikarat lentelivät auton lähellä vesikasvillisuuden yllä.
Mutta sumu ei haihtunut. Sulttaanikana seurasi ruskohaikaraa. Päivä alkoi selkiintyä.
Altaiden ympärillä laidunten tuntumassa viihtyy useita pareja pienikokoisia ja helposti kuultavia mutta vaikeasti näköhavainnoitavia heinäkerttuja.
Läheisillä maatalousalueilla asustelee ilmeisesti useita mehiläissyöjäyhdyskuntia. Tässä ollaan taas aidalla.
Aidoilta löytyvät myös ruostepääskyt.
Isohaarahaukka oli saalistanut käärmeen.
Saucedillan ympäristön lintuharrastajien eniten etsimä lintu on liitohaukka, jonka koko Espanjan kanta lienee tuhannen parin paikkeilla.
Mutta täältä se löytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti