Retken päätarkoitus oli löytää tikankontteja, noita kämmeköiden ehkä hienoimpia edustajia Pohjois-Euroopassa. Kesäkuun 10. päivä oli yleensä ollut aika sopiva tikankontin kukinta-aika Eestin Läänemaalla. Kesän yllättävän nopea aikaistuminen pitkäksi venyneen talven jälkeen kuitenkin pelotti hieman, olivatko kaikki kasvit jo kuihtuneet. Pahat aavistukset valtasivat mielen kun Virtsusta Laelatun puisniityiltä löytyi 12.6. enää ruskeiksi kuihtuneita tikankontin versoja.
Tikankontti kukki kuitenkin suhteellisen hyvin vielä Vormsissa, tarkan paikan kertoi hostalin emännän Elle-Mallen tytär heti ensimmäisenä päivänä. Vaikea oli uskoa kasveja löytyvät paikalta montaa sataa, mutta uskottava se oli seuraavana päivänä. Osa kasveista oli vielä kukinnan parhassa vaiheessa, osa jo kuihtumaan päin.
Arovuokko kasvaa runsaslukuisena Vormsin Borrbyn pohjoisrannalla.
Punakämmekkä on aina yhtä valloittava.
Punakämmekkä ympäristössään Möisaholmin kalkkipohjaisella merenrantaniityllä.
Merenrantaniittyjen luhtamaisia osia kirjoo keltakurjenmiekka.
Haisukurjenpolvikasvusto rantavallin kalkkikivisoraikossa.
Keltamaite kasvaa tiheinä tuppaina rantavallilla.
Rantakivistä löytyy runsaasti fossiileja.
Merisaunio kukkii rantavallilla.
Borrbyn kosteilla rantaluhdilla luhtavilla valkaisee laajoja alueita.
Kangasmetsien pohjaa Hullon keskustan tuntumassa kattaa oravanmarjamatto.
Vormsin metsät ovat hienossa kunnossa. Toivottavasti suomalaiset metsäyhtiöt saadaan pidettyä poissa täältä!
Pesäjuuri on lehtivihreätön kämmekkä, sekin kasvaa tiheinä rykelminä samoilla paikoilla tikankonttien kanssa.
Valkolehdokki viihtyy Vormsillakin niityillä. Borrby.
Isolaukku on Norrbyn pohjoisosan merenrantaniittyjen yleinen kellastaja.
Kesäkuussa lintumaailma hiljenee poikasajaksi. Suuremöisan pellonreunojen yleinen lintu on pensastasku.
Pohjoisessa Norrbyn lieterannalla ristisorsa toi mieleen kotirannat.
Tässä kuitenkin retken kohokohdat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti