Elokuussa kesä ei ole ohi, sen todistavat tämänkin elokuun helteet. Porin seudulla päivälämpötilat ovat jatkuvasti pyörineet kahdenkymmenen asteen ympärillä.
Totta kai välillä on sadellut - runsaastikin. Porin keskustassa sateenkaaren pää osui ehkä Kirjurinluodon kahvilan kohdille.
Valkoposkihanhien satapäiset parvet liikehtivät Preiviikinlahdella. Lintujen muutto saa lisävauhtia kun rannoilla alkavat sorsastajien aseet paukkua. Preiviikinlahdella isot linnut ovat liikekannalla.
Harmaahaikaroiden määrä lisääntyy tasaisesti Porin rannikolla.
Paarnoorin Kaarluodon lintutornin edustan ruovikkoa leikattiin alkukuusta. Tornissa tuli vierailtua muutamankin kerran.
Joutsenparvi ohittaa Eskon luoteispuolisen mökkisaaren.
Nuori ruskosuohaukka on saanut renkaat jalkoihinsa.
Äkkiä torniin alkoi kantautua rytinää viereisestä pajukosta. Pitkospuille ilmestyikin pian rytinän aiheuttaja, jotenkin hämmentyneen oloinen mäyrä .
Iltakuva on otettu 22.8. noin klo 19.30 juuri ennen kuin alkoi paukkua.
Kottaraiset parveilivat Maaviikissä.
Merihanhet tuntuvat ymmärtävän, että elokuun 20. päivänä kannattaa suunnistaa etelämmäksi.
Jättipalsami alkaa Eurajoen rannalla levitä jokivarresta pelloillekin.
Pohjois-Satakunnassa soita ojitetaan edelleen voimaperäisesti. Kuva on Honkajoen Ketistönkeitaalta.
Etelää kohti suunnistavat hanhiparvet antavat kuitenkin viitteitä siitä, että syksy on tulossa.
torstai 22. elokuuta 2013
LÄMMINTÄ ELOKUUTA
Tunnisteet:
jättipalsami,
Kaarluoto,
kottarainen,
merihanhi,
mäyrä,
Pori,
sateenkaari
sunnuntai 4. elokuuta 2013
VORMSI KUKKII, KESÄKUU 2013
Eestin länsirannikolla noin 92 neliökilometrin laajuisella Vormsin saarella elää suomalaisen wikipedian mukaan nelisensataa ihmistä. Saaren halkaisija on noin kymmenen kilometriä, mikä tekee siitä ihanteellisen pyöräilykohteen. Saarelle pääsee lautalla Haapsalun satamasta Rohukülasta.
Retken päätarkoitus oli löytää tikankontteja, noita kämmeköiden ehkä hienoimpia edustajia Pohjois-Euroopassa. Kesäkuun 10. päivä oli yleensä ollut aika sopiva tikankontin kukinta-aika Eestin Läänemaalla. Kesän yllättävän nopea aikaistuminen pitkäksi venyneen talven jälkeen kuitenkin pelotti hieman, olivatko kaikki kasvit jo kuihtuneet. Pahat aavistukset valtasivat mielen kun Virtsusta Laelatun puisniityiltä löytyi 12.6. enää ruskeiksi kuihtuneita tikankontin versoja.
Tikankontti kukki kuitenkin suhteellisen hyvin vielä Vormsissa, tarkan paikan kertoi hostalin emännän Elle-Mallen tytär heti ensimmäisenä päivänä. Vaikea oli uskoa kasveja löytyvät paikalta montaa sataa, mutta uskottava se oli seuraavana päivänä. Osa kasveista oli vielä kukinnan parhassa vaiheessa, osa jo kuihtumaan päin.
Arovuokko kasvaa runsaslukuisena Vormsin Borrbyn pohjoisrannalla.
Punakämmekkä on aina yhtä valloittava.
Punakämmekkä ympäristössään Möisaholmin kalkkipohjaisella merenrantaniityllä.
Merenrantaniittyjen luhtamaisia osia kirjoo keltakurjenmiekka.
Haisukurjenpolvikasvusto rantavallin kalkkikivisoraikossa.
Keltamaite kasvaa tiheinä tuppaina rantavallilla.
Rantakivistä löytyy runsaasti fossiileja.
Merisaunio kukkii rantavallilla.
Borrbyn kosteilla rantaluhdilla luhtavilla valkaisee laajoja alueita.
Kangasmetsien pohjaa Hullon keskustan tuntumassa kattaa oravanmarjamatto.
Vormsin metsät ovat hienossa kunnossa. Toivottavasti suomalaiset metsäyhtiöt saadaan pidettyä poissa täältä!
Pesäjuuri on lehtivihreätön kämmekkä, sekin kasvaa tiheinä rykelminä samoilla paikoilla tikankonttien kanssa.
Valkolehdokki viihtyy Vormsillakin niityillä. Borrby.
Isolaukku on Norrbyn pohjoisosan merenrantaniittyjen yleinen kellastaja.
Kesäkuussa lintumaailma hiljenee poikasajaksi. Suuremöisan pellonreunojen yleinen lintu on pensastasku.
Pohjoisessa Norrbyn lieterannalla ristisorsa toi mieleen kotirannat.
Tässä kuitenkin retken kohokohdat!
Retken päätarkoitus oli löytää tikankontteja, noita kämmeköiden ehkä hienoimpia edustajia Pohjois-Euroopassa. Kesäkuun 10. päivä oli yleensä ollut aika sopiva tikankontin kukinta-aika Eestin Läänemaalla. Kesän yllättävän nopea aikaistuminen pitkäksi venyneen talven jälkeen kuitenkin pelotti hieman, olivatko kaikki kasvit jo kuihtuneet. Pahat aavistukset valtasivat mielen kun Virtsusta Laelatun puisniityiltä löytyi 12.6. enää ruskeiksi kuihtuneita tikankontin versoja.
Tikankontti kukki kuitenkin suhteellisen hyvin vielä Vormsissa, tarkan paikan kertoi hostalin emännän Elle-Mallen tytär heti ensimmäisenä päivänä. Vaikea oli uskoa kasveja löytyvät paikalta montaa sataa, mutta uskottava se oli seuraavana päivänä. Osa kasveista oli vielä kukinnan parhassa vaiheessa, osa jo kuihtumaan päin.
Arovuokko kasvaa runsaslukuisena Vormsin Borrbyn pohjoisrannalla.
Punakämmekkä on aina yhtä valloittava.
Punakämmekkä ympäristössään Möisaholmin kalkkipohjaisella merenrantaniityllä.
Merenrantaniittyjen luhtamaisia osia kirjoo keltakurjenmiekka.
Haisukurjenpolvikasvusto rantavallin kalkkikivisoraikossa.
Keltamaite kasvaa tiheinä tuppaina rantavallilla.
Rantakivistä löytyy runsaasti fossiileja.
Merisaunio kukkii rantavallilla.
Borrbyn kosteilla rantaluhdilla luhtavilla valkaisee laajoja alueita.
Kangasmetsien pohjaa Hullon keskustan tuntumassa kattaa oravanmarjamatto.
Vormsin metsät ovat hienossa kunnossa. Toivottavasti suomalaiset metsäyhtiöt saadaan pidettyä poissa täältä!
Pesäjuuri on lehtivihreätön kämmekkä, sekin kasvaa tiheinä rykelminä samoilla paikoilla tikankonttien kanssa.
Valkolehdokki viihtyy Vormsillakin niityillä. Borrby.
Isolaukku on Norrbyn pohjoisosan merenrantaniittyjen yleinen kellastaja.
Kesäkuussa lintumaailma hiljenee poikasajaksi. Suuremöisan pellonreunojen yleinen lintu on pensastasku.
Pohjoisessa Norrbyn lieterannalla ristisorsa toi mieleen kotirannat.
Tässä kuitenkin retken kohokohdat!
Tunnisteet:
Borrby,
Hullo,
isolaukku,
keltakurjenmiekka,
keltamaite,
Merisaunio,
Möisaholm,
oravanmarja,
pensastasku,
pesäjuuri,
punakämmekkä,
tikankontti,
valkolehdokki,
Vormsi
TOUKOKUUN LENTÄJÄT
Toukokuussa ilmassa räpyttelee monenlaista lentäjää: Pinomäessä suopöllö ja töyhtöhyppä kiertelivät toisiaan.
Suopöllö saalisteli valtaojan laidoilla.
Kyhmyjoutsenen nousukiito Kuuminaisissa.
Merihanhi runsastuu Satakunnankin rannikolla joka vuosi.
Merilokki Kuuminaisten horisontissa.
Lapintiira valmistautuu syöksyyn.
Suohaukkaa ahdistellaan Yyterin lietteillä.
Samaan aikaan samassa paikassa ristisorsat harrastavat ryhmälentonäytöksiä.
Suopöllö kierteli autoani Pinomäessä kymmenisen minuuttia.
Pöllö ottaa liikenneonnettomuusriskin Lattomerentiellä.
Tunnisteet:
Kuuminainen,
Lapintiira,
merihanhi,
Pinomäki,
Ristisorsa,
Suopöllö
ARAGÓN IV - LOS MONEGROS Y BELCHITE
Aragónin eteläosassa Pyreneiden vuoristo tasaantuu Rio Ebron vuosituhansien saatossa kerrostamien hiekkakivikallioiden ja niiden väliin jäävien laaksojen mosaiikiksi. Los Monegrosin alueella hiekkakivi on väriltään kellertävää, Zaragozan kaakkoispuolisella Belchiten alueella punaista.
Luonnon kalliotaidetta Los Monegrosin alroalueella. Linnustossa näkyvimpinä tuulihaukkoja, töyhtökiuruja, punapyitä,västäräkkejä. Osa muuttolinnuista, esimerkiksi mehiläissyöjät, olivat ilmeisesti vielä muuttomatkalla.
Fragan liepeillä laidunsi komea lammaskatras. Eläimiä vartioinut paimen kertoili että viime aikoina aroilla on ollut kuivaa, vaikka joet tulvivatkin.
Belchiten aroilla Zragozasta noin 30 kilometriä kaakkoon Los Planerosin alue on kuulu linnuistaan. Puolen päivän kierros ei tuottanut yhtä maakotkaa ja kahta hietakyyhkyä erikoisempia havaintoja.
Kattohaikarat ovat yleisiä pienemmissäkin kylissä, joissa ne pesivät kaikenlaisten toppien nokissa. Tässä tapauksessa kaupungin kirkon katolla...
...ja tässä voimajohtopylväissä, joihin on keskittynyt kymmenen kattohaikaran pesää. Sopu näytti silti säilyvän kohtuullisesti.
Quinton kaupungin ulkopuolelle jokivarteen pääsee kaupungista pikkuteitä pitkin. Matkalla näkee paitsi tulvia, myös tehokkaasti hoidettuja maatilakeskuksia.
Fragan ympäristössä joet tulvivat ja maanviljelijöiden pelloille pääseminen vaikeutuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)