Noin tunnin odottelun jälkeen kello 10.17 pisti silmäkulmaan liike lähikoivun rungolla. Siinä tikka oli, mutta heti se ei uskaltautunut rasvapötkölle. Otin kameran pyörän sivulaukusta ja noin viiden minuutin kuluttua tikka alkoi lähestyä ruokintapaikkaa varovasti puiden oksistossa piileskellen.
Sitten tikka pudottautui ruokintapaikalle ja aloitti ruokailun rauhallisesti, mutta ympäristöään tarkkaillen.
Kun ekopinna oli plakkarissa muljahti mieleen ajella Eskon saareen, koska siellä oli viime viikkoina aina silloin tällöin nähty valkoselkätikka ja/tai pohjantikka. Melko hiljaista oli, korppi sentään kierteli rantalepikon yläpuolella pyykoiraan pyrähdellessä varvikossa.
Muutaman kymmenen minuutin kävelyn jälkeen rantalehdoista ei löytynyt sen paremmin valkoselkä- kuin pohjantikkaa. Niemen nokassa kävellessä pelmahti pienen koivun juurelta ilmaan kuitenkin pikkutikka ja nousi noin metrin korkeudelle katselemaan kutsumatonta vierasta. Aikansa katseltuaan se lennähti korkeammalle tervaleppään.
Melkein samassa liukui tumma varjo puiden latvojen tasalla, merikotka ei heti huomannut minua ja leijaili nätisti tuulessa paikoillaan yläpuolellani ennen kuin liiteli kohti Preiviikin kalarantaa.
Viikko sitten näkyi Eskon nokasta Preiviikinlahdella joku lumilautailemassa liitovarjon tai minkä lie voimalla. Tällaista luontoliikuntaa voi suositella luonnonsuojelualueelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti