Tammikuun lopun suojakelit näkyvät Karvianjoella jäästä vapaina virtaavina vesinä. Tänään vetistä räntää ja lunta satoi lisää, mutta helmikuun alkuun on luvassa pikkupakkasta.
Honkajoen keskustassa Karvianjoki virtaa vuodenaikaan nähden melko jäättömässä uomassa.
Siikaisten kirkolla joki on jäässä, mutta sulavedet ovat nousseet jään päälle.
Lankoski kuohuu vapaana. Vain kalastajat puuttuvat.
Ahlaisten Lampinkosken vanhalta kivisillalta ei näkynyt koskikaroja. Siellä niitä kuitenkin taitaa jossain piileskellä.
torstai 31. tammikuuta 2013
sunnuntai 27. tammikuuta 2013
RETKELLÄ PREIVIIKIISSÄ
Tänään sää oli sen verran leuto, että fillarointi ei tuntunut aivan epäinhimilliseltä yli kymmenen sekuntimetrin lounaanpuoleisesta tuulesta huolimatta. Aamulla oli pakko suunnistaa Gelperintielle katsomaan Marjo ja Erkki Rajalan ruokinnalle viime päivinä melkein joka päivä nähtyä harmaapäätikkaa.
Noin tunnin odottelun jälkeen kello 10.17 pisti silmäkulmaan liike lähikoivun rungolla. Siinä tikka oli, mutta heti se ei uskaltautunut rasvapötkölle. Otin kameran pyörän sivulaukusta ja noin viiden minuutin kuluttua tikka alkoi lähestyä ruokintapaikkaa varovasti puiden oksistossa piileskellen.
Sitten tikka pudottautui ruokintapaikalle ja aloitti ruokailun rauhallisesti, mutta ympäristöään tarkkaillen.
Kun ekopinna oli plakkarissa muljahti mieleen ajella Eskon saareen, koska siellä oli viime viikkoina aina silloin tällöin nähty valkoselkätikka ja/tai pohjantikka. Melko hiljaista oli, korppi sentään kierteli rantalepikon yläpuolella pyykoiraan pyrähdellessä varvikossa.
Muutaman kymmenen minuutin kävelyn jälkeen rantalehdoista ei löytynyt sen paremmin valkoselkä- kuin pohjantikkaa. Niemen nokassa kävellessä pelmahti pienen koivun juurelta ilmaan kuitenkin pikkutikka ja nousi noin metrin korkeudelle katselemaan kutsumatonta vierasta. Aikansa katseltuaan se lennähti korkeammalle tervaleppään.
Melkein samassa liukui tumma varjo puiden latvojen tasalla, merikotka ei heti huomannut minua ja leijaili nätisti tuulessa paikoillaan yläpuolellani ennen kuin liiteli kohti Preiviikin kalarantaa.
Viikko sitten näkyi Eskon nokasta Preiviikinlahdella joku lumilautailemassa liitovarjon tai minkä lie voimalla. Tällaista luontoliikuntaa voi suositella luonnonsuojelualueelle!
Noin tunnin odottelun jälkeen kello 10.17 pisti silmäkulmaan liike lähikoivun rungolla. Siinä tikka oli, mutta heti se ei uskaltautunut rasvapötkölle. Otin kameran pyörän sivulaukusta ja noin viiden minuutin kuluttua tikka alkoi lähestyä ruokintapaikkaa varovasti puiden oksistossa piileskellen.
Sitten tikka pudottautui ruokintapaikalle ja aloitti ruokailun rauhallisesti, mutta ympäristöään tarkkaillen.
Kun ekopinna oli plakkarissa muljahti mieleen ajella Eskon saareen, koska siellä oli viime viikkoina aina silloin tällöin nähty valkoselkätikka ja/tai pohjantikka. Melko hiljaista oli, korppi sentään kierteli rantalepikon yläpuolella pyykoiraan pyrähdellessä varvikossa.
Muutaman kymmenen minuutin kävelyn jälkeen rantalehdoista ei löytynyt sen paremmin valkoselkä- kuin pohjantikkaa. Niemen nokassa kävellessä pelmahti pienen koivun juurelta ilmaan kuitenkin pikkutikka ja nousi noin metrin korkeudelle katselemaan kutsumatonta vierasta. Aikansa katseltuaan se lennähti korkeammalle tervaleppään.
Melkein samassa liukui tumma varjo puiden latvojen tasalla, merikotka ei heti huomannut minua ja leijaili nätisti tuulessa paikoillaan yläpuolellani ennen kuin liiteli kohti Preiviikin kalarantaa.
Viikko sitten näkyi Eskon nokasta Preiviikinlahdella joku lumilautailemassa liitovarjon tai minkä lie voimalla. Tällaista luontoliikuntaa voi suositella luonnonsuojelualueelle!
Tunnisteet:
Harmaapäätikka,
Merikotka,
Pikkutikka,
Pori,
Preiviiki
maanantai 7. tammikuuta 2013
AURINKOINEN LOPPIAINEN
Loppiaissää oli Porin seudulla aurinkoinen ja pakkaslukemat heiluivat kymmenen asteen molemmin puolin. Joulun ja uudenvuoden väliset tuulet ja suojakelit ovat sulattaneet lumia avoimilta pelloilta ja merenrannoilta.
Aamuyhdeltätoista Raumantien varren kulkijoita katseli sähkölangoilta ampuhaukka.
Kuuminaisten kärjessä meri lainehtii vapaana kymmenen metrin päässä rannasta.
Pinomäessä tikliparvessa oli mukana muutamia urpiaisia, hemppoja ja viherpeippoja. Yhteensä lintuja oli kuvan parvessa 288, joista ylivoimaisesti suurin osa oli tiklejä.
Pellolta siemensyöjät nousivat välillä huurteisiin koivuihin.
Hevosluodossa oli pelloilla jo multa näkyvissä.
Tunnisteet:
ampuhaukka,
Kuuminainen,
Pinomäki,
Pori,
Tikli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)