Kuka enää muistaa, miten joskus kauan sitten pilviin tiivistynyt vesi satoi Suomenselän ja Etelä-Satakunnan keidassoille, joilta se vaelsi hiljalleen hiekkapohjaisten purojen, mutkaisten jokien, perkaamattomien koskien ja kalaisten järvialtaiden kautta vapaasti jokisuihin ja Selkämereen?
Nyt suurin osa soista on ojitettu metsätalouden tai turvetuotannon tarpeisiin. Talven jälkeen kevätauringon paahtamien lumien kaikki sulamisvedet pakkautuvat muutamissa päivissä jokiin ja järviin tulvien rantapelloille ja -metsiin.
Peltojen kuivatus vaatii perkaamaan jo ennestä suoriksi kaivettuja, umpeen liettyviä jokia yhä useammin ja useammin.
Metsäojia pitää vieläkin puun kasvun maksimoimiseksi kunnostaa. Yhteiskunta tukee kunnostusojituksia - ei enää nykyään uudisojituksia.
Ja Selkämeri rehevöityy. On rehevöitynyt jo vuosikymmeniä. Ketä lopulta kiinnostaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti