Siikaa on alkanut jo liikkua Selkämeren rannoilla, ja harrastajakalastajankin pyydyksiin eksyy aina silloin tällöin joku graavattavaksi sopiva kala. Tänä syksynä kovat tuulet ovat estäneet kalastuksen varsinkin avoimilla rannoilla ja matalikoilla, joista parhaat saaliit kuitenkin on tavallisesti saatu. Aina meri kuitenkin pitää syömäkaloissa.
Eilisen ja tämän päivän saalis oli kolme siikaa, kaksi haukea, viisi ahventa ja siikaverkoista saadut 35 silakkaa, jotka kaikki olivat eri kokoisia. Lahnat loistivat onneksi poissaolollaan.
Kuka enää muistaa, miten joskus kauan sitten pilviin tiivistynyt vesi satoi Suomenselän ja Etelä-Satakunnan keidassoille, joilta se vaelsi hiljalleen hiekkapohjaisten purojen, mutkaisten jokien, perkaamattomien koskien ja kalaisten järvialtaiden kautta vapaasti jokisuihin ja Selkämereen?
Nyt suurin osa soista on ojitettu metsätalouden tai turvetuotannon tarpeisiin. Talven jälkeen kevätauringon paahtamien lumien kaikki sulamisvedet pakkautuvat muutamissa päivissä jokiin ja järviin tulvien rantapelloille ja -metsiin.
Peltojen kuivatus vaatii perkaamaan jo ennestä suoriksi kaivettuja, umpeen liettyviä jokia yhä useammin ja useammin.
Metsäojia pitää vieläkin puun kasvun maksimoimiseksi kunnostaa. Yhteiskunta tukee kunnostusojituksia - ei enää nykyään uudisojituksia.
Ja Selkämeri rehevöityy. On rehevöitynyt jo vuosikymmeniä. Ketä lopulta kiinnostaa?
Seklämeren rannikolla ja jokisuissa aletaan odotella syyskuuta. Pihlajanmarjat kypsyvät, siikaa alkaa nousta merestä ja nahkiaiset alkavat pakkautua jokiin.
Elokuun illat ja aamut tuppaavat olemaan aika jänniä, kun aurinko valaisee maisemaa matalalta ja joskus pilvien takaa.
Porin Kuuminaisissa aurinko nousee mileen painuvasti.
Vaahto rannassa velloo edestakaisin.
Santakarin sisäranta alkaa kasvaa umpeen, mutta vielä riittää soraakin,
Toissayön kova myrsky sai nahkiaiset nousemaan Komeäenjokeen.
