KAARLUODOSSA PAUKKUU JO

Paarnoorin Kaarluodon lintutornin edustalla oli aika hiljaista eilen illalla yhdeksän aikoihin. Aurinko oli laskemassa ja taivas alkoi saada punaruskeaa väriä. Rannalla lepäili pienempien vesilintujen ja joutsenten seurassa useita kymmeniä merihanhia, ja kurkia saapui jostain mantereelta pieninä parvina.

Osa hanhista suunnisti vielä mantereellekin.

Kurkiparvet kiertelivät lahden perukkaa ja etsiskelivät sopvaa laskeutumispaikkaa rantaruovikon tuntumasta.

Suunnilleen kymmentä minuuttia yli yhdeksän paukahti haulikko kaksi kertaa jossain lahden etelärannalla. Kurjet ja hanhet nousivat ilmaan ja poistuivat toiselle puolelle lahtea. Pienemmät vesilinnut siirtyivät ruovikon reunasta kauemmas avoveteen. Siihen loppui se linturetki.

SÖRVE, KESÄKUU 2012

Kesäkuun lopulla 2012 Saaremaan eteläkärjen Sörven niemi oli parhaimmillaan. kevätkasvit olivat jo kuihtuneet, mutta keskikesän kasvit kukoistivat ja merilinnut viihdyttivät paikalla olleita matkailijoita.

Keltamaksaruoho kukkii rantasoraikossa, taustalla Sörven majakka.

Sörve tunnetaan laajalti luontoharrastajaporukoissa. Pitkälle Saarenmaan etelälärkeen työntyvä riutta on myös maisemallisesti hieno ja siksi luontomatkailijoiden ja -retkeilijöliden erityissuosiossa. Vetovoimaa ei vähennä niemenkärjen tuntumaan perustettu ravintola. Sörven lintuaseman tyypit pitävät yllä omaa blogia (http://tarsiger.com/paivakirja/?asema=sorve), josta voi seurata lintuaseman ja sen ympäristön elämänmenoa läpi vuoden.

Kesyhkö alli patsasteli tiirojen kanssa rannan soravallilla.

Lapintiiran nimi on hieman harhaanjohtava, sillä lapintiira on tyypillinen merenrantojen ja ulkoluotojen pesimälintu Itämeren rannikolla.

Lapintiira on hyvä lentäjä, ja sen lentonäytöksiä pääsee seuraamaan välillä  hyvinkin läheltä.

Myös pikkutiirapari saalisteli Sörvessä, kuvassa toinen linnuista lentelemässä kukintansa lopulla sinnittelevän vielä hiukan keltaisenkin merimorsinkokasvuston yllä.

Tylliemo tutkaili retkeilijöitä aika pelottomasti muutamien metrien päästä. Jälkikasvu ilmeisesti piileksi lähistöllä.

Menee se kesä täälläkin. On ainakin lämpimämpää kuin jossain Lapissa!

EESTIN VÄREJÄ VIIME VIIKOLTA

Eestin länsirannikko on suomalaisen luontoharrastajan paratiisi. Eesti on lähellä ja sinne pääsee nopeasti Helsingistä. Lauttamatka Tallinnaan kestää kahdesta tunnista kolmeen ja puoleen tuntiin, ja Tallinnasta Virtsuun on matkaa vain puolisentoistasataa kilometriä. Virtsusta lähtee lauttoja Saarenmaalle tosi tiheään. 

Keskikesällä monimuotoisimmat ja helpoimmin saavutettavat luontokohteet ovat Läänemaan komeat Laelatun puisniityt ja Puhtun lehtoalue Virtsun eteläpuolella. Kasvistosta löytyy esimerkiksi suurin osa Eestin yli 35 kämmekkälajista, ja parissa päivässä kertyy havaintoja yli sadasta lintulajista.

Lehtomaitikan keltaiset kukat muodostavat hienon vastakohdan sinipunaisille ylälehdille.

Peltomaitikan kukkien väritys on ehkä vieläkin kirjavampi. 

Tähän aikaan osa kämmeköistä - kuten esimerkiksi luontoharrastajien etsimä tikankontti - on jo kukkinut, ja osa lajeista kukkii vasta myöhemmin. Kuvan kalkkimaariankämmekkä on yksi yleisimmistä kämmeköistä Laelatun niityillä.

Kimalaisorhon kukat matkivat pölyttäjähyönteisiä. Orho kasvaa rantaniityillä usein monen kasviyksilön ryhmissä.

Maariankämmekkä on yleinen ja kämmeköistä komeimpia.

Puhtu on Laelatun eteläpuolinen lehtoalue, jolla sijaitsee myös yliopiston tutkimusasema. Sen tuntevat kaikki Läänemaalle poikenneet luontoharrastajat. Mahtavan suuret puuyksilöt ja kenttäkerroksen tiheä lehtokasvillisuus antavat alueelle ylenpalttisen rehevän yleisilmeen. Merkityillä luontopoluilla pääsee tutustumaan kattavasti alueen luontoon.

Puhtun laidalla kasvava kirkiruoho kiinnostaa muitakin kuin kasviharrastajia.