EKOPINNAAMASSA

Helmikuun lopun lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, lämpöasteita oli kolme ja fillari oli pakko ottaa esiin. Puoli yhdentoista maissa pääsin liikkeelle. Piti hommata Ahlaisista polttomoottoriton ekopinna koskikarasta.

Pietniemen Valintatalosta ostin eväät pyörälaukkuun ja aloin poljeskella Länsitietä Vaasan suuntaan. Luodoissa näkyi vain muutamia variksia ja tiaisia. Söörmarkussa pyöräilee vastaan PLY:n hallituksen edustaja Uimonen, joka on samalla asialla kuin minä, mutta hänellä homma on jo hoidossa. Lampinkosken kahvilan edessä oli kuulemma ollut AUKI -kyltti, joten pinnakahvit odottivat.

Kuva Lampinkosken sillalta, koskikara jossain keskellä.

Hiljalleen fillaroidessa kulahti parisen tuntia. Lampinkoskella vähän ennen yhtä koskikara oli odottamassa heti sillan yläpuolella. Kahvila oli sulki, ja meinasin repiä erehdyttävän AUKI-kyltin tien varresta. Onneksi olin varustautunut juhlistamaan pinnaa alunperin Porissa mutta nykyisin kai jossain Keravalla pannulla ja tölkitetyllä kuohujuomalla.

Oodeen silta.

Sitten Ahlaisiin, jossa ei näkynyt mitään erikoista: ainoastaan tiaisparvia, variksia, harakoita ja viherpeippoja. Satamatien siltojen vastatuulessa meinasi kunto loppua kesken. Lampaluodossa kökötti koivussa lohtuna isolanttu. Reposaaren pengertielläkään ei näkynyt kuin muutama isokoskelo.

Lampaluodon isolanttu

Lopuumatka Paarnoorin kautta Pietniemeen ei tuonut lisäekopinnoja. Metsätiaiset ovat tosi vähissä. Tähän mennessä olen vasta vähän yli kolmessakymmenessä. Ja sunnuntaiksi luvattiin sadetta.

Fillarilla näkee ja kuulee paljon enemmän kuin autolla. Lauantaina navakka luodetuuli koetteli kuntoa, mutta jos lopputalvi ja alkukevät jatkuvat samanlaisina on pyöräretki hyvä vaihtoehto lintuharrastajille.