Eestin länsirannikolla Läänemaalla kevät on huhtikuun lopulla parhaimmillaan. Niin tänäkin vuonna. Vaikka kämmeköiden aika ei vielä olekaan koittanut, riittää lehdoissa kukkaloistoa.
Valkovuokkoja Kiidevan kalastajakylästä.
Tiheitä keltavuokkokasvustoja pilkistelee siellä täällä. Tämä pisi silmään Salumäen Saluveren luontopolun varrelta.
Samalla paikalla imikkätuppaat olivat parhaimmillaan.
Salumäen Saluvere on Läänemaan jos ei ehkä varmin mutta ainakin yksi helpoimmista suomukkapaikoista.
Kiurunkannukset reunustavat Virtsussa Puhtun luonnonsuojelualueen polkua.
Kiidevan kalastajakylästä löytyivät kylmänkukat tutulta merenrantaniityltä.
Kiidevan kalasataman ruoppausmassapenkoilta löytyy myös se paratiisin käärme: vesilintujen ja kahlaajien pesiä inventoiva minkki.
Kiidevan orvokkeja.
Ja onpa siellä muutakin, valkoposkihanhet ovat alkaneet kerääntyä alkuun sata- ja tuhatpäisiksi parviksi. Toukokuun edetessä linnut hiljalleen hermostuvat ja kasaantuvat yhä suurempiin ryhmiin. Toukokuun puolenvälin aikoihin parisataatuhatta valkoposkihanhea jostain kummasta syystä päättää yhtäkkiä nousta lentoon kohti kotoisia pesimäalueitaan jossain Siperiassa.
Valkoposket eivät ole huhtikuisen Läänemaan ainoita hanhia. Tundrahanhet ruokailevat pelloilla valkoposkien porukoissa. Tänä vuonna punakaulahanhet ja lumihanhet eivät näyttäytyneet.
Virtsun satamabaarin kalafileetä sulatellessa voi vaikka kuvailla lapintiiroja riuttatiiroja (tällä kertaa turhaan) odotellessa.
Satama-altaan lapasotkia sumuisena maanantai-aamuna.
Suohaukat saalistelevat Keemun lintutornille johtavan tien varren hanhipelloilla.
Haapsaluun johtavan maantien varrelta ei löytynyt enää takavuosien pikkukiljukotkapariskuntaa, mutta ruttojuuri kukkii tiepenkereellä runsaana.
Lopputervehdyksenä kylmänkukkapariskunta Kiidevasta.
