KASVIRETKI EESTIIN

Jos nyt sattuu olemaan kesäkuun lopussa sunnuntaina pääkaupunkiseudulla, ja kesälomaakin on vielä viikko jäljellä, niin miksi sitä ei sitten saman tien ottaisi laivamatkaa Eestin puolelle. Läänemaan rannikolla ja Saarenmaalla kevät on suunnilleen viikon verran edellä Suomen länsirannikon kevättä.

Eikä kun iltalaivalla Tallinnaan, sieltä yötä myöten Virtsuun ja autoon nukkumaan. Aamuviideltä herätessä oli Virtsun laivalippukioski jo avattu ja ensimmäinen lautta lähti Saarenmaalle Muhun Kuivastuun puoli kuudelta. Laivamatka kestää puoli tuntia, siinä ehtii juuri ja juuri siemaista aamukahvit ja pari kiluleipää.

Saarenmaalle on tänä vuonna ilmeisesti polkaistu käyntiin joku uusi kulttuuriprojekti, jossa maalataan Kuresaareeen johtavan tien varren kuivaneita puita iloisilla väreillä. 

Aamulla kollegan suositus Muhun pohjoisrannan Üüga Pankista osoittautui pienen kierroksen arvoiseksi. Valitettavasti aamu oli aika tuulinen, eikä kasvien kuvaamisesta tullut mitään. Mutta päätin palata paikalle illalla Kuresaaren päiväretken jälkeen.

Illalla tuuli tyyntyi pariksi tunniksi auringon laskiessa ja kuun noustessa. Ja kämmeköitä Üügun Pankin kosteikolla riitti. Ensimmäiseksi kiinnittyi huomio kirkiruohoihin.

Ja sitten suoneidonvaippoihin.

Lehdokit koristivat polkujen varsia tiheinä kasvustoina.

Maariankämmekän kukat ovat aina yhtä näyttäviä.

Lopuksi masmalokasvusto täydenkuun valossa.

LENTOJA TAIVAALLA

Touko-kesäkuun vaihteen aamuina auringonnousun hetket houkuttelevat linnut yön hämärän jälkeen siiville. Nouseva aurinko valaisee linnut hienosti, ja jos taivas taustalla sattuu olemaan sopivasti pilvinen niin kuviin tulee mukavasti kontrastia. Meri-Porin lintutorneissa on kevätaamuisin yllättävän rauhallista.

Telkkä Etelärannassa.

Sepelkyyhky Etelärannassa.

Kalalokki Enäjärvellä.

Merimetsoparvi Etelärannassa.

Laulujoutsenia Etelärannassa.

Merilokki Etelärannassa.

VIILEÄ TOUKOKUU

Toukokuusta jäivät tänä vuonna mieleen viileät säät ja kovat tuulet. Vaikka kevät tuli aikaisin, sen eteneminen pysähtyi koko toukokuuksi. Lämpötilat pyörivät Suomenlänsirannikolla yleensä alle viidessätoista asteessa.
 

Toukokuun 12. päivän illassa valkoposkihanhia lenteli Kuuminaisten kärjessä sankoin parvin, vaikka suuri osa naaraista taisikin jo lämmitellä munia.

Kuun puolivälissä 15. päivän iltana aurinko paistoi Kuuminaisissa hienosti tummalle itätaivaalle, sateenkaari laskeutui jonnekin Yyterin lietteiden tienoille.

Seuraavan aamun heinäsorsien lentoonlähtö Kuuminaisten kärjessä. Huomaa taustalla sinnikäästi joka viikonloppu kameran kanssa istuskellut kuvaaja!

Ja taas päivää myöhemmin toukokuun 17 päivänä oli aika ihailla tuttuja rikkakasveja, noita kotipuutarhurin kuokkavieraita. Ensin pelto-orvokki....

...ja sitten punapeippi.

Viikkoa myöhemmin 24.5. Kuuminaisten kärkeä ilahdutti kämpän naapurustoon kotiutunut leppälintukoiras. Jos Suomen kauneimmasta linnusta järjestettäisiin äänestys, voisin sortua leppälintuun!

Illan suussa haarapääskyt järjestivät näyttävän parivoimistelun niemenkärjen taivaalla.
 

Toukokuun viimeisen päivän iltanäkymä pilviseen Porin keskustaan tutulta kaiteelta Kirjurinluotoon vievältä Raumansillalta.

Yleinen kyllä, mutta mahdottoman nätti!

LÄÄNEMAA KUKKII

Eestin länsirannikolla Läänemaalla kevät on huhtikuun lopulla parhaimmillaan. Niin tänäkin vuonna. Vaikka kämmeköiden aika ei vielä olekaan koittanut, riittää lehdoissa kukkaloistoa. 

Valkovuokkoja Kiidevan kalastajakylästä.

Tiheitä keltavuokkokasvustoja pilkistelee siellä täällä. Tämä pisi silmään Salumäen Saluveren luontopolun varrelta.

Samalla paikalla imikkätuppaat olivat parhaimmillaan.

Salumäen Saluvere on Läänemaan jos ei ehkä varmin mutta ainakin yksi helpoimmista suomukkapaikoista.

Kiurunkannukset reunustavat Virtsussa Puhtun luonnonsuojelualueen polkua.

Kiidevan kalastajakylästä löytyivät kylmänkukat tutulta merenrantaniityltä.

Kiidevan kalasataman ruoppausmassapenkoilta löytyy myös se paratiisin käärme: vesilintujen ja kahlaajien pesiä inventoiva minkki.

Kiidevan orvokkeja.

Ja onpa siellä muutakin, valkoposkihanhet ovat alkaneet kerääntyä alkuun sata- ja tuhatpäisiksi parviksi. Toukokuun edetessä linnut hiljalleen hermostuvat ja kasaantuvat yhä suurempiin ryhmiin. Toukokuun puolenvälin aikoihin parisataatuhatta valkoposkihanhea jostain kummasta syystä päättää yhtäkkiä nousta lentoon kohti kotoisia pesimäalueitaan jossain Siperiassa.

Valkoposket eivät ole huhtikuisen Läänemaan ainoita hanhia. Tundrahanhet ruokailevat pelloilla valkoposkien porukoissa. Tänä vuonna punakaulahanhet ja lumihanhet eivät näyttäytyneet.

Virtsun satamabaarin kalafileetä sulatellessa voi vaikka kuvailla lapintiiroja riuttatiiroja (tällä kertaa turhaan) odotellessa.

Satama-altaan lapasotkia sumuisena maanantai-aamuna.

Suohaukat saalistelevat Keemun lintutornille johtavan tien varren hanhipelloilla.

Haapsaluun johtavan maantien varrelta ei löytynyt enää takavuosien pikkukiljukotkapariskuntaa, mutta ruttojuuri kukkii tiepenkereellä runsaana.

Lopputervehdyksenä  kylmänkukkapariskunta Kiidevasta.

PÄÄSIÄISTÄ

Tämän vuoden pääsiäisen sää oli varsin keväinen. Lämpötilat ylsivät Kuuminaisten rannassakin päiväsaikaan viiteen plusasteeseen, öisin pakkasta oli sen verran että aamulla olivat vesiastiat ja veneen pilssivedet jäässä.

Lintujen kevätmuutto on edelleen hiljaista. Aamuisin haahkojen soidinäänet kuuluivat joka puolelta hienosti. Merihanhet ovat saapuneet pesäpaikoilleen, merimetsojen pääosa on vielä jossain muuttomatkalla. Vesilintuja lentelee viel harvakseltaan. Enäjärvellä pääosan varastivat lauantaiaamuna laulujoutsenet, jotka lennähtelivät järveä päästä päähän.

Isokoskeloiden parilentoharjoituksia saatiin välillä ihailla kaakkoispään lavalta. Suurin osa Enäjärven vesilinnuista oli silti tukkasotkia.

Kuuminaisissa pitkäperjantai oli aurinkoinen. Jäitä oli vielä varjopaikoissa, mutta meri lainehti jo sulana. Verkot olivat vedessä aamupäivän - tuloksetta. Lauantaina sateli, mutta sunnuntaina sää selkeni ja tuuli tyyntyi.

Illalla kyhmyjoutsenpari ruokaili kämpän rannassa koko illan. Auringonlasku oli taas sitä parasta laatua. Verkkoja tuli laskettua kolmeen jataan. Illan koenta antoi nollatuloksen. Kämpän viereinen lampi tyynenä sinistyvässä illassa oli hieno.

Aamulla heräilin kuuden maissa. Kämpässä oli lämpötila laskenut jo reilusti alle kymmenen asteen, lämpimässä makuupusissa oli mukava loikoilla kun verkkojen liepeilläkään ei näkynyt vielä lokkeja. Puoli seitsemältä alkoi ulkoa kuulua kirkunaa, ja kaksi merilokkia siellä jo häärikin verkoilla. Läpsyttelin käsiä ja lokit häipyivät. Nopean aamupesun jälkeen otin muutaman kuvan ja jätin videokameran jalustalle time-lapselle.

Aamumaisema itään auringonnousun suuntaan oli taas kerran vähintään vaikuttava. Ja sitten verkoille! Vähän yli tunnissa verkot olivat veneessä ja saalis rannassa.

Ja tulihan sieltä kalaa. Yksi pieni hauki, yksi iso ahven, kaksi silakkaa, kaksi norssia, yksi särki ja neljä nättiä meritaimenta. Kaksi isointa 5,5 ja 3,3 kiloa...

...ja sitten yksitoista lahnaa. Lahnat suolaan ja savustusta odottamaan maakellarilaatikkoon. Että sellainen pääsiäinen - tällä kertaa.

KEVÄTTÄ PELLOILLA

Porin ympäristön pelloilla ja rannoilla on maaliskuun mittaan käynyt aika vilske. Kuva on Fleiviikintien varresta. Vaikka kaikki hanhet eivät vielä näyttäisikään saapuneen ja vaikka ne ovatkin hajaantuneet eri peltoaukeille pienempiin parviin usein laulujoutsenten kanssa, niitä riittää. Maaliskuun lopulla ovat pelloille saapuneet myös töyhtöhyypät, lokit ja varislintuparvet.

Kyläsaaren pelloilla joutsenet eivät häiriintyneet autosta.

Merikarvian Köörtilässä kauriit laidunsivat Kisapirttiä vastapäätä.

Samalle pellolle on alkanut kertyä myös merihanhia, heinä-elokuussa laiduntavien merihanhien määrä lasketaan ainakin kymmenissä.

Pietniemen Maaviikissä metsä- ja lyhytnokkahanhia on parhaimmillaan laskettu reilustikin yli viisisataa. Huhtikuun alkuun asti hanhet ovat viihtyneet metsän reunassa kaukana tien varren kiikaroijilta.

Aamulla ja illalla Maaviikin taivaallakin riittää liikennettä.

Ulvilan Vainiolassa hanhia on lepäillyt vähemmän kuin muutamina viime vuosina. Nämä yhdessä hyvin viihtyneet laulujoutsenet taitavat olla samaa perhettä.