Syksy on värikäs vuodenaika. Alkusyksystä tuntuu siltä, että kesähän ei ole loppunut alkuunkaan. Luonto vihertää ja kesäiset mönkijät nauttivat auringosta.
Sitten tulee syyskuu, ja värit alkavat kellastua. Katsotaanpa Ahlaisten maisemia:
Ahlaislaista huippudesignia: ketunleipäsohva.
Puupino on tehty, mutta sinne metsään se on jäänyt vuosikausiksi lahoamaan.
Lampinkosken sillanpielen Molokin kokevat Pohjois-Satakunnan mökkiläiset yleiseksi, yhtäläiseksi ja tietenkin ilmaiseksi jätepisteeksi.
Mutta sienivuosi oli hyvä, jos kohta aikainen.
Karvarouskut nousivat jo elokuussa...
...samoin kuin kehnäsienet...
...ja leppärouskut...
...ja herkkutatit, joiden runsas sato hupeni elokuun lopulla tatinriesaan.
Myös mesisieniä oli runsaasti...
...ja kärpässieniä
Punainen kärpässieni.
Ruskokärpässieni.
Kuuminaisissa syksy alkoi surullisesti. Lehtopöllö oli lentänyt kämppää kiertävään piikkilanka-aitaan.
Lehmät söivät kämpän pihasta tyrnitkin.
Syyskuun lopun aamusumua naapurin venerannassa.
Lokakuun puolivälissä pudonneet lehdet peittivät kärjen laidunta.
Lokakuun 22. päivänä kämpän viereinen lampare jäätyi.
Meren puolella matala rantavesi oli sekin jo jäätynyt. Mutta lämpimämpää on jo luvassa....
