sunnuntai 28. joulukuuta 2014
JOULUNAIKAA
Joulun pyhinä 2014 pakkanen pysytteli kohtuulukemissa, eli yleensä alle kymmenessä asteessa. Luonnossa riitti liikettä kun tuhannet räkättirastaat yrittivät tyhjentää viimeisiä pihlajia marjoista. Kuva on toissapäiväiseltä Tapaninpäivänajelulta Reposaaresta. Tilhet ovat vasta tulossa, Reposaaren Sahan alueella parvessa oli vain noin 30 lintua. Birdifen lintuhavaintotietokanta Tiiran mukaan niitä oli tänään 28.12.2014 Porissa ainakin 250, arvio lienee aika lailla alakanttiin.
Mutta on täällä ollut muutakin. Kallossa viluisen oloinen punarinta seikkaili tapaninpäivän jälkeisenä lauantaina räkättien ja mustarastaiden seassa.
Toukarissa hiiripöllö seurailee jyrsijäliikennettä milloin koivun latvassa, milloin kaikenlaisilla langoilla. Sen lähimaisemista löytyivät myös piekana ja hiirihaukka.
Tapaninpäivä oli tuulinen ja kylmä. Luoteistuulen nostattamat aallot taipuivat hienosti Herrainpäivien niemen taakse Yyterin puolelle.
Kuuminaisissa jouluaaton näkyvimmät linnut olivat satojen räkättirastaiden, muutaman mustarastaan, tiaisen, telkän ja isokoskelon lisäksi merellä uiskentelevat ja lentelevät kyhmy- ja laulujoutsenet.
Kaarluodossa timaliparvi on palannut talvehtimispaikalleen ruovikkoon venesataman vasemmalle puolelle.
Tunnisteet:
Herrainpäivät,
Hiiripöllö,
Kaarluoto,
Kallo,
Kuuminainen,
Pori,
punarinta,
Toukari,
Viiksitimali
torstai 25. joulukuuta 2014
GALÁPAGOS, MARRASKUU 2014 - LAAVARAPUJA
Kaikkialla Galapagossaarten rannoilla näkee laavarapuja (Grapsus grapsus). Väritykseltään ne ovat todella vaikuttavia varsinkin mustaa laavakiveä vasten. Eri yksilöiden väritys vaihtelee melkoisesti.
Laavarapuja (englanniksi Sally Lightfoot crab) pääsee hivuttautumaan kameran kanssa lähelle, varsinkin kun ravut lepäilevät tyrskyvyöhykkeessä.
Vaikka aallot ja mainingit pärskähtelevät rapujen yli, ne onnistuvat jotenkin pitämään itsensä kivillä.
Muitakin rapuja Galapagokselta löytyy - onneksi! Marraskuussa oli saarilla vuosittainen kahden kuukauden langostinokausi parhaimmillaan. Ravintolasta herkullisen grillatun langostinon sai halvimmillaan kahdellakymmenellä dollarilla. Pyynti on sallittua vain käsin poimien, veden alla työskennellään joko sukellusvälineillä tai paineilmalaittein.
Langostino näyttää hummerilta, mutta sitä ei ainakaan USA:ssa saa sanoa hummeriksi. Internetistä löytyy aika kasa artikkeleita, joiden mukaan langostino on aivan eri laji kuin aito amerikkalainen hummeri - vaikka liha maistuukin samalta?!
Rapuja laiturin kivikossa San Cristobalilla.
Rapupotretti samalta saarelta.
Sama yläpuolelta.
Nuoremmat ravut ovat tummempia.
Laavarapuja (englanniksi Sally Lightfoot crab) pääsee hivuttautumaan kameran kanssa lähelle, varsinkin kun ravut lepäilevät tyrskyvyöhykkeessä.
Vaikka aallot ja mainingit pärskähtelevät rapujen yli, ne onnistuvat jotenkin pitämään itsensä kivillä.
Muitakin rapuja Galapagokselta löytyy - onneksi! Marraskuussa oli saarilla vuosittainen kahden kuukauden langostinokausi parhaimmillaan. Ravintolasta herkullisen grillatun langostinon sai halvimmillaan kahdellakymmenellä dollarilla. Pyynti on sallittua vain käsin poimien, veden alla työskennellään joko sukellusvälineillä tai paineilmalaittein.
Langostino näyttää hummerilta, mutta sitä ei ainakaan USA:ssa saa sanoa hummeriksi. Internetistä löytyy aika kasa artikkeleita, joiden mukaan langostino on aivan eri laji kuin aito amerikkalainen hummeri - vaikka liha maistuukin samalta?!
Tunnisteet:
Galapagos,
Grapsus grapsus,
langostino,
Sally Lightfoot crab
Sijainti:
San Cristobal
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
GALÁPAGOS, MARRASKUU 2014 - LINTUJA I
Galapagoksen linnusto tunnetaan luontofilmeistä. Rannoilla lintulajisto koostuu muutamista harvoista lajeista, joista vain osa on endeemisiä.
Suulat ovat pelikaanilintuihin kuuluva merilintuheimo. Siihen kuuluu maapallolla kolme sukua ja 10 lajia. Galápagoksella ne näkyvät kaikilla saarilla. Tässä sinijalkasuula San Cristobalilla.
Punajalkasuulaa ei löydy ihan joka saarelta, tämä istuskelee Genovesalla. Jalan anatomia sallii myös oksalla istumisen.
Ja tällä on naamio. Nykyisin Galapagosinnaamiosuula (Sula granti) erotellaan omaksi lajikseen, ennen se luokiteltiin naamiosuulan (Sula dactylatra) alalajiksi.
Ruskopelikaanit kalastelevat suulien porukoissa rannoilla pelottomasti ihmisistä välittämättä.
Amerikassa tavatan neljää flamingolajia, vanhalla mantereella kahta. Amerikanflamingoja (aikaisemmin Caribianflamingo) näkee nykyisin enää harvakseltaan saarten sisäjärvillä. Kuva on Isla Seymour -saarelta
Galapagoksenhaukka - tai Galapagoksenhiirihaukka - on saariryhmän ainoa päiväpetolintulaji, jos suopöllöä ei lasketa päiväpetolinnuksi. Saarilla tavataan kirjallisuustietojen perusteella myös kalasääskeä ja muuttohaukkaa, jotka eivät tiettävästi pesi saarilla.
Kruunuyöhaikarat viettävät päivää kallionkoloissa.
Maasirkku.
Matkija.
Yölokki on sympaattinen, naurulokin oloinen lokkilintu.
Galapagoksen hienoimpia lintuja on monen mielestä suomutropiikkilintu, joka ei kuitenkaan ole endeeminen. Se kuuluu suulien tapaan pelikaanilintuihin.
Suulat ovat pelikaanilintuihin kuuluva merilintuheimo. Siihen kuuluu maapallolla kolme sukua ja 10 lajia. Galápagoksella ne näkyvät kaikilla saarilla. Tässä sinijalkasuula San Cristobalilla.
Punajalkasuulaa ei löydy ihan joka saarelta, tämä istuskelee Genovesalla. Jalan anatomia sallii myös oksalla istumisen.
Ja tällä on naamio. Nykyisin Galapagosinnaamiosuula (Sula granti) erotellaan omaksi lajikseen, ennen se luokiteltiin naamiosuulan (Sula dactylatra) alalajiksi.
Ruskopelikaanit kalastelevat suulien porukoissa rannoilla pelottomasti ihmisistä välittämättä.
Amerikassa tavatan neljää flamingolajia, vanhalla mantereella kahta. Amerikanflamingoja (aikaisemmin Caribianflamingo) näkee nykyisin enää harvakseltaan saarten sisäjärvillä. Kuva on Isla Seymour -saarelta
Galapagoksenhaukka - tai Galapagoksenhiirihaukka - on saariryhmän ainoa päiväpetolintulaji, jos suopöllöä ei lasketa päiväpetolinnuksi. Saarilla tavataan kirjallisuustietojen perusteella myös kalasääskeä ja muuttohaukkaa, jotka eivät tiettävästi pesi saarilla.
Kruunuyöhaikarat viettävät päivää kallionkoloissa.
Maasirkku.
Matkija.
Yölokki on sympaattinen, naurulokin oloinen lokkilintu.
Galapagoksen hienoimpia lintuja on monen mielestä suomutropiikkilintu, joka ei kuitenkaan ole endeeminen. Se kuuluu suulien tapaan pelikaanilintuihin.
GALÁPAGOS, MARRASKUU 2014 - NUKKUVIA LEIJONIA
Galápagossaarilla näkyvimpiä eläimiä ovat merileijonat, joita on kaikkialla: rantavedessä, hiekkarannoilla, korkealla rantakallioilla, venesatamissa, miehittämättömissä veneissä, kalasatamissa, Galápagoksen harvojen kaupunkien rantakaduilla. Ja yleensä ne nukkuvat. Paitsi silloin kun joku sukeltelee niiden lepäilyrantojen edustalla. Silloin ne yltyvät lähtemään mukaan leikkimään.
Tämä kallio San Crstobalin saaren pohjoispuolella on nimeltään Leon Dormido - nukkuva leijona. Hyvä snorklauspaikka!
Puerto Baquerizo Moreno, San Cristobal. Galápagosin saarten hallintokaupunki, ja toinen lentokenttäkaupunki. Kaupunki on saanut nimensä yhden Ecuadorin presidentin (1916 - 1920) mukaan.
South Plaza.
Tämä kallio San Crstobalin saaren pohjoispuolella on nimeltään Leon Dormido - nukkuva leijona. Hyvä snorklauspaikka!
Españolan rantahietikolla.
Floreana - rantakallio.
Floreana - lähikuva.
Genovesa. Kaksin aina kaunihimpi.
Puerto Baquerizo Moreno, San Cristobal. Galápagosin saarten hallintokaupunki, ja toinen lentokenttäkaupunki. Kaupunki on saanut nimensä yhden Ecuadorin presidentin (1916 - 1920) mukaan.
South Plaza.
Genovesa - uidessakin voi nukkua.
Tunnisteet:
Española,
Floreana,
Galapagos Islands,
Genovesa,
Islas Galápagos,
Leon dormido,
Puerto Baquerizo Moreno,
San Cristobal,
South Plaza
Sijainti:
Ecuador
perjantai 12. joulukuuta 2014
QUITO - VIHDOIN!
Torstaiaamuna 6.11. Helsingistä lähtiessä klo 6.50 kone meinasi olla 50 minuuttia myöhässä siksi, että Amsterdamissa oli sumua. Schiphloliin ei sitten vielä päässyt laskeutumaan, koska kaikki lennot olivat jääneet maihin ja koneita oli odottamassa nousulupaa. Niinpä sitten Quiton koneeseen jäi menemättä.
Kolmen ja puolen tunnin jälkeen Schipholissa selvisi, että mitään muutakaan korvaavaa reittiä Quitoon ei ollut kuin perjantaina. Yhden englantilaisen, jolla oli sama ongelma, yritimme päästä transit information deskille vaihtamaan lentoja.
KLM:n henkilökunnasta ei kyllä ollut apua. Olisi luullut, että vastaanottoon hankitaan lisää henkilökuntaa kun jonoa alkoi olla jo satoja metrejä.
Englantilainen oli jonossa edellä, hän sai viimeisen Quiton lennon Mexico Cityn kautta. Jäljellä oli Iberian lento perjantaiaamuna Madridista.
Eli edessä oli yö Amsterdamissa jossain Van Der Valk -hotellissa jonkun moottoritien ja jonkun pelikasinon vieressä keskellä jotain niittyä kaukana kaikesta. Päivällinen sentään tarjottiin. Ketutusoluet mnenivät omaan piikkiin.
Aamulla klo 5.00 airportshufflella kentälle ja suoraan security controlin kautta ulkomaanterminaaliin odottelemaan KLM:n Madridin lähtöä, joka tällä kertaa ei ollut myöhässä.
Madridissa piti laittautua ulos ulkomaanterminaalista ja bookkautua uudestaan Iberan lennolle. Jonoa oli ihan ainakin tunniksi, mutta lievällä petoksella piti etuilla.
Kone oli Quitossa ajoissa. Passintarkastus sujui aika nopeasti, ja sitten baggage dropille. Matkatavaroiden jännittäminen meinasi koitua ylivoimaiseksi, kun rinkkaa ei näkynyt missään. Vasta kun aioin lähteä hakemaan sitä eri puolilta hallia huomasin, että se olikin tullut erikoismatkatavaroiden mukana ja seisoi nurkassa odottamassa parin muun pakaasin kanssa. Näin siinä taisi käydä edellisellä Quiton keikallakin.
Sitten pian ulos hallista, ja siellä Gina odotti kädessään lappu, jossa luki JUHA, Kyllä helpotti!
Kolmen ja puolen tunnin jälkeen Schipholissa selvisi, että mitään muutakaan korvaavaa reittiä Quitoon ei ollut kuin perjantaina. Yhden englantilaisen, jolla oli sama ongelma, yritimme päästä transit information deskille vaihtamaan lentoja.
KLM:n henkilökunnasta ei kyllä ollut apua. Olisi luullut, että vastaanottoon hankitaan lisää henkilökuntaa kun jonoa alkoi olla jo satoja metrejä.
Englantilainen oli jonossa edellä, hän sai viimeisen Quiton lennon Mexico Cityn kautta. Jäljellä oli Iberian lento perjantaiaamuna Madridista.
Eli edessä oli yö Amsterdamissa jossain Van Der Valk -hotellissa jonkun moottoritien ja jonkun pelikasinon vieressä keskellä jotain niittyä kaukana kaikesta. Päivällinen sentään tarjottiin. Ketutusoluet mnenivät omaan piikkiin.
Aamulla klo 5.00 airportshufflella kentälle ja suoraan security controlin kautta ulkomaanterminaaliin odottelemaan KLM:n Madridin lähtöä, joka tällä kertaa ei ollut myöhässä.
Madridissa piti laittautua ulos ulkomaanterminaalista ja bookkautua uudestaan Iberan lennolle. Jonoa oli ihan ainakin tunniksi, mutta lievällä petoksella piti etuilla.
Aurinko nousee Espanjassa.
Snack à la KLM. Uskoisiko?
Ateria à la Iberia.
Laskeudutaan. Tältä se näyttää lentokoneen pyrstön päältä.
Kone oli Quitossa ajoissa. Passintarkastus sujui aika nopeasti, ja sitten baggage dropille. Matkatavaroiden jännittäminen meinasi koitua ylivoimaiseksi, kun rinkkaa ei näkynyt missään. Vasta kun aioin lähteä hakemaan sitä eri puolilta hallia huomasin, että se olikin tullut erikoismatkatavaroiden mukana ja seisoi nurkassa odottamassa parin muun pakaasin kanssa. Näin siinä taisi käydä edellisellä Quiton keikallakin.
Sitten pian ulos hallista, ja siellä Gina odotti kädessään lappu, jossa luki JUHA, Kyllä helpotti!
Auberge Innin Ginalla
oli pieni Huyndai odottamassa parkkipaikalla ja noin 50 minuutin
kuluttua olimme Auberge Innissä. Loppumatkasta alkoi vatsa poltella
ja väännellä sillä lailla aika tutun oloisesti. Tulimieleen se
edellisellä reissulla Galàpagoksella syöty kylmä cheviche
mixta...
Ja
sitähän se oli. Yritin syödä illalla kreikkalaisen salaatin,
mutta olo ja ripuli sen kuin pahentuivat. Sitten nukkumaan, mutta ei
siitäkään oikein mitään tullut.
Aamulla
kaksi immodiumia ja aamiainen munilla ja mehuilla ja
hedelmillä ja kahvilla. Otin vielä
kolmannen imodiumin. Sitten vatsa alkoi rauhoittua, eikä muuta kun
Centro Historicoon, vaikka kunto oli edelleen
hiukan hontelo. Kierreltiin parisen tuntia parhaita paikkoja ja
otettiin taksi hostalille. Pienestä hedelmäkaupasta sain ostettua ensimmäiset
granadillat. Taksilla takaisin hotellille päikkäreille, ja
kolmen
jälkeen puistojen ja myyntikojujen läpi Mariscaliin pariksi tunniksi. Ostin intiaaninaiselta kahdella
dollarilla mandariineja, joita aamupäiväinen taksikuski oli mainostanut. Ja ennen sadetta vielä ekat kahvit Juan
Valdez Cafessa ennen lyhyttä taksireissua hostalille.
Sunnuntain ehdoton huipennus oli Kasvitieteellinen puutarha, ja varsinkin sen orkideaosasto (kuten kuvista näkyy). Suosittelen!
Ja illansuun tihkusateessa Quiton Parque Edificoon vartaille!
perjantai 24. lokakuuta 2014
SYKSY 2014
Syksy on värikäs vuodenaika. Alkusyksystä tuntuu siltä, että kesähän ei ole loppunut alkuunkaan. Luonto vihertää ja kesäiset mönkijät nauttivat auringosta.
Sitten tulee syyskuu, ja värit alkavat kellastua. Katsotaanpa Ahlaisten maisemia:
Ahlaislaista huippudesignia: ketunleipäsohva.
Puupino on tehty, mutta sinne metsään se on jäänyt vuosikausiksi lahoamaan.
Lampinkosken sillanpielen Molokin kokevat Pohjois-Satakunnan mökkiläiset yleiseksi, yhtäläiseksi ja tietenkin ilmaiseksi jätepisteeksi.
Mutta sienivuosi oli hyvä, jos kohta aikainen.
Karvarouskut nousivat jo elokuussa...
...samoin kuin kehnäsienet...
...ja leppärouskut...
...ja herkkutatit, joiden runsas sato hupeni elokuun lopulla tatinriesaan.
Myös mesisieniä oli runsaasti...
...ja kärpässieniä
Punainen kärpässieni.
Ruskokärpässieni.
Kuuminaisissa syksy alkoi surullisesti. Lehtopöllö oli lentänyt kämppää kiertävään piikkilanka-aitaan.
Lehmät söivät kämpän pihasta tyrnitkin.
Syyskuun lopun aamusumua naapurin venerannassa.
Lokakuun puolivälissä pudonneet lehdet peittivät kärjen laidunta.
Lokakuun 22. päivänä kämpän viereinen lampare jäätyi.
Meren puolella matala rantavesi oli sekin jo jäätynyt. Mutta lämpimämpää on jo luvassa....
Tunnisteet:
Ahlainen,
karvarousku,
kehnäsieni,
ketunleipä,
Pori. Kuuminainen,
punakärpässeni,
ruskokärpässieni,
syksy
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)