Torstaiaamuna 6.11. Helsingistä lähtiessä klo 6.50 kone meinasi olla 50 minuuttia myöhässä siksi, että Amsterdamissa oli sumua. Schiphloliin ei sitten vielä päässyt laskeutumaan, koska kaikki lennot olivat jääneet maihin ja koneita oli odottamassa nousulupaa. Niinpä sitten Quiton koneeseen jäi menemättä.
Kolmen ja puolen tunnin jälkeen Schipholissa selvisi, että mitään muutakaan korvaavaa reittiä Quitoon ei ollut kuin perjantaina. Yhden englantilaisen, jolla oli sama ongelma, yritimme päästä transit information deskille vaihtamaan lentoja.
KLM:n henkilökunnasta ei kyllä ollut apua. Olisi luullut, että vastaanottoon hankitaan lisää henkilökuntaa kun jonoa alkoi olla jo satoja metrejä.
Englantilainen oli jonossa edellä, hän sai viimeisen Quiton lennon Mexico Cityn kautta. Jäljellä oli Iberian lento perjantaiaamuna Madridista.
Eli edessä oli yö Amsterdamissa jossain Van Der Valk -hotellissa jonkun moottoritien ja jonkun pelikasinon vieressä keskellä jotain niittyä kaukana kaikesta. Päivällinen sentään tarjottiin. Ketutusoluet mnenivät omaan piikkiin.
Aamulla klo 5.00 airportshufflella kentälle ja suoraan security controlin kautta ulkomaanterminaaliin odottelemaan KLM:n Madridin lähtöä, joka tällä kertaa ei ollut myöhässä.
Madridissa piti laittautua ulos ulkomaanterminaalista ja bookkautua uudestaan Iberan lennolle. Jonoa oli ihan ainakin tunniksi, mutta lievällä petoksella piti etuilla.
Aurinko nousee Espanjassa.
Snack à la KLM. Uskoisiko?
Ateria à la Iberia.
Laskeudutaan. Tältä se näyttää lentokoneen pyrstön päältä.
Kone
oli Quitossa ajoissa. Passintarkastus sujui aika nopeasti,
ja sitten baggage dropille. Matkatavaroiden jännittäminen meinasi
koitua ylivoimaiseksi, kun rinkkaa ei näkynyt missään. Vasta kun aioin lähteä hakemaan
sitä eri puolilta hallia huomasin, että se olikin tullut
erikoismatkatavaroiden mukana ja seisoi nurkassa odottamassa parin
muun pakaasin kanssa. Näin siinä taisi käydä edellisellä Quiton
keikallakin.
Sitten pian ulos hallista, ja siellä Gina odotti kädessään lappu, jossa
luki JUHA, Kyllä helpotti!
Auberge Innin Ginalla
oli pieni Huyndai odottamassa parkkipaikalla ja noin 50 minuutin
kuluttua olimme Auberge Innissä. Loppumatkasta alkoi vatsa poltella
ja väännellä sillä lailla aika tutun oloisesti. Tulimieleen se
edellisellä reissulla Galàpagoksella syöty kylmä cheviche
mixta...
Ja
sitähän se oli. Yritin syödä illalla kreikkalaisen salaatin,
mutta olo ja ripuli sen kuin pahentuivat. Sitten nukkumaan, mutta ei
siitäkään oikein mitään tullut.
Aamulla
kaksi immodiumia ja aamiainen munilla ja mehuilla ja
hedelmillä ja kahvilla. Otin vielä
kolmannen imodiumin. Sitten vatsa alkoi rauhoittua, eikä muuta kun
Centro Historicoon, vaikka kunto oli edelleen
hiukan hontelo. Kierreltiin parisen tuntia parhaita paikkoja ja
otettiin taksi hostalille. Pienestä hedelmäkaupasta sain ostettua ensimmäiset
granadillat. Taksilla takaisin hotellille päikkäreille, ja
kolmen
jälkeen puistojen ja myyntikojujen läpi Mariscaliin pariksi tunniksi. Ostin intiaaninaiselta kahdella
dollarilla mandariineja, joita aamupäiväinen taksikuski oli mainostanut. Ja ennen sadetta vielä ekat kahvit Juan
Valdez Cafessa ennen lyhyttä taksireissua hostalille.
Sunnuntain ehdoton huipennus oli Kasvitieteellinen puutarha, ja varsinkin sen orkideaosasto (kuten kuvista näkyy). Suosittelen!
Ja illansuun tihkusateessa Quiton Parque Edificoon vartaille!
