LIETTEET, LYHYT OPPIMÄÄRÄ

Viideltä fillarin selkään Pietniemellä ja kuudeksi Yyterin Lietteille. Kuulemma paljon kahlaajia - ainakin Tiiran mukaan.

Monenlaisia sirrejä, meriharakoita, tyllejä ja punajalkavikloja. Mutta ei kurmitsoja. Mukava saunalenkki kuitenkin, yhdeksäksi takaisin kotiin paria ekopinnaa rikkaampana.

Ja paljon sirrejä!

KETUNLEIPÄ KUKKII

Rehevissä metsissä kevään eteneminen tuo maastoon ketunleivät. Valkoisia kukkia on vieri vieressä heleänvihreiden lehtien lomassa. Porin seudulla ketunleipäaika on parhaimmillaan.

Ja se mustakurkku-uikku hautoo Musassa rauhallisesti paikoillaan ja vilkuilee välillä ihmeissään ohikulkijoita, lintuharrastajia ja valokuvaajia.

KESKELLÄ KAUPUNKIA

Luontoharrastajan ei välttämättä tarvitse etsiytyä kovin kauas kaupunkien keskusta-alueilta. Porilaisia lintuharrastajia on tänä vuonna hemmoteltu monenlaisilla erikoisuuksilla. Vaikka jalohaikaraa, mandariinisorsia, pitkäjalkaa tai avosettiä ei olisi tullut nähdyksi, voi aina suunnistaa Musaan Suulotintien päähän katselemaan liejukanaa ja ennen kaikkea rauhallisesti kevytliikenneväylän vieressä hautovaa mustakurkku-uikkuemoa ja sen lähellä uiskentelevia lajitovereita.

Luotojen alueella näkee tähän aikaan vuodesta monenlaisia siivekkäitä. Tänään sunnuntaina Huvilajuovan lietteillä parveili useita satoja suokukkoja, joiden seurana ravinnohaussa oli ainakin yksi suosirri ja useita meriharakoita sekä kala- ja naurulokkeja.

LINNUNLAULUN AIKAA

Monenlaista ääntä sitä kantautuu korviin alkukeväisessä lehdossa liikkuessa. On peippoa, pajulintua, kerttuja, rastaita ja tiaisia. Mustarastaiden huiluäänen tuntee moni, mutta laulurastas ja punakylkirastas jäävät monelle tuntemattomiksi.Varsinkin punakylkirastaaseen soisi useamman tutustuvan, siksi kuuluva on sen laulu ja siksi värikäs ilmestys se kuitenkin on.

Monesti tikat jäävät luontoon vihkiytymättömältä kulkijalta huomaamatta. Pikkutikka on pienuudestaan huolimatta kuitenkin sen verran peloton ja äänekäs, että siihen on törmännyt moni retkeilijä. Tämä yksilö tuli tervehtimään autoilijaa Teemuluodon lintutornin parkkipaikale.

ESIMAKUA KEVÄÄSTÄ EESTISSÄ

Suomen keväästä saa mukavasti esimakua laittautumalla eteläiseen naapurimaahan Eestiin. Huhtikuun lopulla alkavat ensimmäiset kevätkasvit kukkia. Sini-, valko- ja keltavuokot täyttävät lehtoniityt. Myös useimmat muuttolinnut ovat alkaneet saapua maan länsiosien saarille ja Läänemaan rannoille. Etenkin isojen lintujen runsaus viehättää lintuharrastajia.

Yksi mielenkiintoisimmista alueista Eestin länsirannikolla on legendaarinen Matsalun lahti, joka nyttemmin on saanut kansallispuiston statuksen. Rannoilla ja vesillä riittää vilskettä, kun pesimälintujen lisäksi myös muuttavat vesilinnut, hanhet ja kahlaajat pysähtyvät muuttomatkoillaan levähtämään ja ruokailemaan Matsalussa. Valkoposkihanhien massat ovat näkyvimpiä, linnut viipyvät Eestissä toukokuun puoliväliin ennen viimeistä pitkää taivalta pesimäalueille kauas Venäjän tundralle. Toukokuun alussa myös tundrahanhia levähtää Eestin pelloilla ja rannoilla satojen lintujen parvina.

Petolintuja Eestissä näkee enemmän kuin Suomessa, ja lajeja on enemmän. Kiljukotkat ja pikkukiljukotkat ovat suomalaisille erikoisia tuttavuuksia. Ruskosuohaukkoja tuntuu olevan joka avomaa täynnä, ja Suomessa vielä harvinainen niittysuohaukka näyttäytyy lintuharrastajille yleisesti.

Eestin pesivään haikaralajistoon kuuluvat kaulus- ja harmaahaikaran lisäksi myös katto- ja mustahaikara. Kattohaikaroita näkee Suomessa harvoin, mutta se on tyypillinen näky eestiläisessä maalaismaisemassa. Pesiä on savupiipuissa ja sähkötolpissa ja haikaroita kävelee paitsi teiden varsilla myös teillä.

Suomalaisia luontoharrastajia näkee Eestissä vuosi vuodelta enemmän. Edullinen hintataso vain lisää maan houkuttelevuutta matkakohteena.

Eestissä matkailu on nykyisin helppoa. Laivoja kulkee Helsingin ja Tallinnan välillä melkein koko vuorokauden ja internetistä voi varata majoituksia. Suositellaan!